Terveysmetsä-toiminta kohentaa mielenterveyttä, osoittaa tuore suomalaistutkimus

 Blogin kirjoittaja on maantieteilijä Marko Leppänen. Hän on ollut käynnistämässä Terveysmetsä-toiminnan vuonna 2014 ministeriöhankkeessa, jossa terveyskeskuksen asiakkaille ja työuupumuksesta kärsiville kehitettiin luontopalveluja. Lisäksi hän on ollut mukana kouluttamassa Terveysmetsä-oppaita keväästä 2019, jolloin ensimmäinen kurssi pidettiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirille.

Yhteys luontoon tukee monella tapaa hyvinvointia ja suojaa terveyttä. Luontoaltistus voi olla potentiaalinen lisä perusterveydenhuollon keinovalikoimiin, asiakkaiden ollessa usein monisairaita ja kärsiessä yleisesti huonosta terveydentilasta.

Käytännön luontointerventioiden toimivuudesta on vasta vähän tutkimustietoa. Siinä valossa arvostetussa Frontiers in Public Health -tiedelehdessä vastikään julkaistu suomalaisartikkeli (Targeted health promotion with guided nature walks or group exercise: a controlled trial in primary care) on uraauurtava. Siinä selvitettiin, millaisia vaikutuksia terveyskeskuksen lähetteen perusteella kootuilla metsäryhmillä oli osallistujien koettuun terveyteen, mielen hyvinvointiin, uneen ja fyysiseen aktiivisuuteen.

Tutkimuksen kohteena oli Sipoon sote-palveluiden tarjoama Terveysmetsä-toiminta, lajissaan Suomen ensimmäinen.

Ministeriöhankkeena kehitetty toiminta käynnistyi Sipoossa vuonna 2015 johtavan lääkäri Anders Mickoksen johdolla. Mallissa hoitaja, lääkäri tai sosiaalialan ammattilainen voi antaa asiakkaalleen metsäreseptin. Ohjatuilla metsäretkillä koetaan luontoa kaikin aistein, opitaan luonnosta, tutustutaan kotiseutuun sekä vaalitaan yhteyden kokemusta. Myönteiset kokemukset toiminnasta antoivat aiheen tutkia sitä systemaattisemmin.

Yhteensä 79 ihmistä osallistui seitsemän kerran (8 viikon) luontoretkisarjaan tai verrokkiryhmäksi perustettuun liikuntaryhmään vuosien 2018—2019 aikana. Molemmat ryhmät tarjosivat kestoltaan ja fyysiseltä aktiivisuudeltaan samantasoista vaihtelevaa ohjelmaa. Osallistuminen ei ollut sidottu tiettyihin diagnooseihin, vaan perustui hoitohenkilökunnan arvioihin siitä, kuka voisi hyötyä toiminnasta ja toisaalta kykenisi siihen osallistumaan.

            Luonto havaittiin merkittäväksi mielenterveyden voimavaraksi. Kuva: Jari Lindeman/Luke

Verrokkiryhmän avulla oli tarkoitus havaita, missä määrin luonnossa liikkumisen vaikutukset johtuisivat fyysisestä aktiivisuudesta ja missä määrin luontoympäristöstä itsestään. Osallistujat tekivät psyykkistä hyvinvointia mittaavan testin ennen, jälkeen ja toiminnan puolivälissä. Lisäksi he käyttivät aktiivisuusranneketta, joka antoi tietoa rytmistä ja unesta.

Tutkimuksen päätulos oli se, että metsäryhmään osallistujien psyykkinen hyvinvointi koheni kliinisesti merkitsevästi. Myös koettu terveys ja toimintakyky kohenivat. Mielenterveyttä suojaavista osatekijöistä myönteinen muutos havaittiin rentoutumisessa, energisyydessä, ongelmanratkaisukyvyssä, itseä kohtaan koetuissa tunteissa sekä hyväntuulisuudessa.

Huomionarvoista oli myös se, että metsäryhmä lisäsi läheisyyden tunnetta muita ihmisiä kohtaan, toisin sanoen lisäsi sosiaalista koheesiota ja vähensi yksinäisyyden tunnetta. Iällä, sukupuolella tai vuodenajalla ei havaittu vaikutusta mielenterveyshyötyjen saamiseen.

Liikuntaryhmässä mielen hyvinvointi koheni vain niiden osalta, jotka lähtökohtaisesti kokivat terveytensä hyväksi. Tämä oli hieman odotusten vastaista. Sitä oli myös se, että kummankaan ryhmän fyysisessä aktiivisuudessa ei havaittu muutosta. Lisäksi metsäryhmäläisten uni lyheni keskimäärin vartilla, kun se liikuntaryhmässä lisääntyi vastaavan määrän. Toisaalta metsäryhmäläiset nukahtivat aiempaa nopeammin ja kokivat unenlaatunsa kohenneen. Kaikkiaan osallistujat olivat huonounisia, neljän viidestä nukkuessa alle kuusi tuntia yössä.

Suurin osa tutkittavista koki luonnon hyvin tärkeäksi jo lähtötilanteessa, mutta metsäryhmä vahvisti heissä tätä näkemystä.

                       Ohjatuilla metsäretkillä koetaan luontoa kaikin aistein. Kuva: Jari Lindeman/Luke
                                            

Tutkittavien ikä vaihteli 29—81-vuoteen, keskiarvon ollessa 58 vuotta. Mielen hyvinvointia mitattiin Warwick-Edinburgh Mental Well-Being Scale (WEMWBS) -kysymyspatteristolla ja aktiivisuutta ActiGraph-aktiivisuusrannekkeilla, joita osallistujat käyttivät keskimäärin seitsemän vuorokautta tutkimuksen alussa ja kuusi vuorokautta sen päättyessä. 

Tutkimus osoitti, että silloinkin kun asukkaiden elinympäristö on pääosin maaseutumainen ja vihreä, kuten Sipoossa, voidaan aktiivisella luontointerventiolla kohentaa perusterveydenhuollon asiakkaiden terveyttä, ja että erityisesti metsäresepteistä voivat hyötyä keskimääräistä heikommassa kunnossa olevat. Luonto havaittiin merkittäväksi mielenterveyden voimavaraksi. Tuloksena oli myös se, että luontointervention mielenterveyshyöty ei selity sinällään fyysisellä aktiivisuudella.

Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja on väitöskirjatutkija, yleislääketieteen erikoislääkäri LL Annika Kolster ja tutkimusta johti THL:n tutkimusprofessori LT Timo Partonen. Avoterveyden hoidon vastaava terveydenhoitaja Malin Heikkinen koordinoi ryhmiin rekrytoimista ja aineiston keruuta. Tutkimusta rahoittivat Lapsi ja luonto -säätiö, Sipoon kunta ja THL.

Linkki tutkimukseen: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpubh.2023.1208858/full