Nuorten päivä hevostallilla

 Blogin kirjoittaja Ronja Rusanen työskentelee Sotkamon kunnan nuorisotoimen organisoimassa nuorten työpaja Väliasemalla yksilövalmentajana. Ronja jakaa kokemuksensa osallistumisestaan yhdessä asiakasryhmän kanssa Tilalta tietoon ja työelämään -hankkeen toimintapäivään, joka järjestettiin syksyllä 2022 Luontohyvinvointikeskus Tyynelässä.

Autossa on aika hiljaista. Nuoret vastaavat kysyttyihin kysymyksiin vain parilla sanalla. Auton ratissa itsellä on hyvä ja rauhallinen mieli. Tiedän tarkalleen mihin olemme menossa ja mikä meitä siellä odottaa. Kaarramme auton Luontohyvinvointikeskus Tyynelän parkkipaikalle. Siellä meitä odotteleekin ryhmämme muut jäsenet yhdessä Heidin, Maijan ja Välkky-koiran kanssa. Pääsemme ihan ensimmäisenä nauttimaan lounasta lämpimän nuotion ääreen. Makkaraa paistellessa ja nokipannukahvia juodessa huomaan, että ryhmässämme alkaa tapahtumaan jo pientä rentoutumista. Ehkä jännitys siitä, mitä päivä tuo tullessaan alkaa jo hieman laantua.

Lounaan jälkeen meidät ohjataan lähimetsään, jossa meitä pyydetään etsimään itsellemme paikka, joka jostain syystä kutsuu meitä luokseen. Suuntaan askeleeni isohkon kiven juureen. Nojaillessani kiveen, huomaan kuinka vihreä sammal peittää suurenosan kivestä ja sammaleen joukossa näkyy muutama mustikanvarpukin. Hoksaan pienen höyhenen.  Jokin lintu on jättänyt sen jälkeensä mustikanvarpujen joukkoon. Kiven korkeimmalla kohdalla kasvaa pienen pieni koivu, jonka oksien väliin hämähäkki on kutonut seittinsä. Yksi kivi, jossa monta elämää yhdistyy. Mietin, mitähän muut ovat metsästä löytäneet. Onneksi pääsenkin tutustumaan yhden ryhmäläiseni löytämään paikkaan ja samalla pääsen myös esittelemään oman mielipaikkani hänelle. Yhdessä pohdimme, kuinka paljon pieniä asioita huomaammekaan, kun pysähdymme niiden äärelle.

Kuva: Maija Lipponen

Metsästä jatkamme matkaa paikkaan, jota kaikki ovat varmasti odottaneet – nimittäin hevostalliin. Yhdessä siivoamme hevosten karsinat, annostelemme ruoat valmiiksi ja vaihdamme puhtaan veden. Touhutessamme saan tietää, että osalle nuorista tämä on ihan tuttua juttua. Toiset taas kertovat, että hevostallin työt ovat heille täysin uutta. On mukavaa seurata, kuinka kaikki tekevät tarkasti töitä ja varmistavat useamman kerran, että ruokia annostellessamme ravintoaineita jaetaan juuri oikea määrä. Selkeästi jokainen meistä haluaa varmistaa, että tallin asukkailla on tallissa hyvät oltavat.

On aika hakea hevoset Musta, Siru, Pikku-Raimo sekä poni Oppes laitumelta talliin. Itse lukeudun heihin, jotka jännittävät hieman hevosia ja voin olla aika var
ma, etten ollut meidän ryhmästämme ainut. Kuitenkin Tyynelän rauhoittava ja kannustava ilmapiiri lieventää jännitystä. Näin on käynyt minulle joka kerta Tyynelässä vieraillessani. Ilokseni huomaankin, kuinka ryhmäläistemme jäsenet rohkaistuvat auttamaan hevosten taluttamisessa. Moni nuori seuraa tarkasti mitä hevonen tekee ja monen heidän kasvoillensa nousee hymy eläimiä seuratessa. Tallissa pääsemme yhdessä hieman pelaamaan hevosten kanssa. Jakaudumme pienempiin ryhmiin ja Heidin ja Maijan selkeällä ja turvallisella ohjeistuksella pääsemme pelaamaan yhdessä hevosten kanssa. Pelissä hevonen ilmaisee meille, kumpaa herkkua hän haluaa syödäkseen joko kauraa tai leipää. Nuoret pääsevät tarjoamaan hevosen valitseman herkun kämmenestään. Huomaan aluksi selkeää jännitystä ryhmässäni, mutta hetken pelattuamme alkujännitys laantuu, kun huomaamme hevosen nappaavan herkkunsa kiltisti kämmeneltämme ilman, että hän vie meidän sormemme mukanaan. Yhteisen pelihetken jälkeen on aika antaa viimeiset silitykset tallin asukkaille ja suunnata yhdessä parkkipaikalle. Tyynelän Välkky-koira tulee vielä moikkaamaan meitä ennen kuin hyppäämme autoihimme ja suuntaamme takaisin arkeen.

Kuva: Jari Lindeman

Autossa on aika puheliasta sakkia. Kuuntelen tyytyväisenä iloista puheensorinaa. Tämähän meni juuri niin kun ajattelinkin: jokainen haluaa vuorollaan kertoa minkä kokemuksen sai päivästä. Yhdessä koetut asiat yhdistävät ja uusien asioiden tekeminen kartoittaa osaamista ja rohkaisee. Tästä päivästä me saimme vaatteisiimme hevostallin tuoksua ja ennen kaikkea hymyn kasvoillemme.