Luonto luo yhteisöllisyyttä ja samanarvoisuutta - uusi projektipäällikkö esittäytyy

Blogin kirjoittaja Paula Pursiainen Kajaanin ammattikorkeakoulusta on aloittanut 1.1.2023 TiTiTy-hankkeen projektipäällikkönä ja Terveysmetsä-hankkeessa projektikoordinaattorina. Lisäksi hän työskentelee Joksa (Jatkuvan oppimisen kehittäminen sosiaalialalla) -hankkeessa projektiasiantuntijana. Pisin työkokemus löytyy varhaiskasvatuksesta, jossa luonto linkittyi arkeen tiiviisti.

Kun ajattelen luontoa ja sen hyvinvointivaikutuksia, herää mieleeni monenlaisia ajatuksia. Omasta luontosuhteestani voin kertoa sen verran, että minulle luonto on ollut aina se paikka, jossa ajatukset asettuvat uomiinsa ja mieli rauhoittuu. Kun olo on ahdistunut tai asiat stressaavat, on silloin aika mennä metsään ja keskittyä vain siihen, mihin jalkansa seuraavaksi tällää (haasteellisessa maastossa ei kerta kaikkiaan voi ajatella muuta), millaisia ääniä metsässä kuuluu ja kuinka toinen toistaan kauniimpia maisemia polku tuokaan vastaan – välillä niitä on pakko pysähtyä ihastelemaan (ja olenpa joskus puitakin halaillut). Näin sotkamolaisena, Vuokatinvaara on ollut monta kertaa selkeä kohdevalintani. Muistan, kuinka joskus jo pelkkä ulkoilma toi helpottavan tunteen välittömästi ulos astuttuani, kun lapset olivat pieniä ja arki toi eteen haasteellisia hetkiä. Kesäisin mielipuuhaani on ollut lapsesta lähtien mökkeily, eikä rantalaituria ja järvessä pulikointia rentouttavampaa paikkaa ole minulle olemassakaan (suppaillessa järven ympäri saa nauttia omasta ajasta ja välillä on mukava antaa vain laineiden keinuttaa niin, ettei unikaan ole aina kaukana). Olenpa myös entinen heppatyttö ja kotoani löytyy pieni jackrussellinterrieri tassuterapiaa tarjoilemassa.

Luonnollisesti ajatukseni suuntautuvat usein myös lapsiin – kuinka voisimme suoda heille mahdollisuuden löytää luonto voimavarakseen, johon he voisivat turvautua läpi elämänsä. Joskus huolettaa, kuinka lapset selviytyvät tulevista elämänkulkuun liittyvistä haasteistaan – niistäkin, joita jokainen meistä kohtaa, mutta toivoisi, että lapsemme pääsisivät aina helpommalla kuin itse. Kuinka sydänsurutkin voivat raastaa nuoren mieltä ja kuinka tukea terveen itsetunnon kehittymistä joskus niin julmalta tuntuvassa maailmassa. Silloin luonnon rauhoittava ja helpottava voima nousee arvoonsa.

Varhaiskasvatuksessa meillä on avaimet aloittaa lasten hyvän luontosuhteen luominen. Luontoa onkin onneksi helppo hyödyntää täällä meidän korkeuksillamme. Metsä oppimisympäristönä luo ainutlaatuiset mahdollisuudet toteuttaa uusimman varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia sisältöjä ja tavoitteita. Leikki on lapselle tärkeintä, ja leikki luonnossa tukee huomaamatta monia laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittymistä. Lapset lähtevät mielellään luontoon (en muista koskaan suostutelleeni ketään metsäretkelle) ja mikä ilo on huomata, miten samat leikit isoilla porukoilla jatkuvat aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin ja kuinka mielikuvitus kukkii, kun leikkivälineet taiotaan luonnon antimista. Retkieväät ovat tietenkin tärkeä asia, jota ei saa unohtaa (lapset pitävät kyllä huolen siitä) – miten näkkärinpalanenkin maistuu niin paljon paremmalta metsässä? Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna, kuinka mukavalta tuntuukaan tuo yhteisöllisyys, kun siellä metsässä me kaikenlaiset lapset ja aikuiset istumme samanarvoisina pitkällä puunrungolla keskustellen ihmetyttävistä asioista metsän rauhasta nauttien.

Nykyisessä työssäni hankkeiden parissa ja etätyössä koneen äärellä istuen, huomaan, kuinka mieleni ja
kehoni vaativat ulkoilmaa ja liikuntaa. Tämän päivän työelämässä soisi tulevan suositeltavaksi työnantajan puolesta, että osa palavereista olisikin ns. lenkkeilypalavereita. Istuminenkin kun on tutkitusti hengenvaarallista hommaa. Itse huomaan, kuinka paremmin ajatukseni luistavat, kun osallistun kokouksiin välillä lenkillä kuulokkeiden kautta ja keskusteluun osallistuminen onnistuu hyvin mikrofonin kautta. Työn tekeminen on tehokkaampaa ja mukavampaa, kun luonnosta saa virkeyttä, energiaa ja hyvää mieltä taas naputtelemiseen. Onko sinua koskaan harmittanut, että pitikin käydä ulkona tai liikkumassa? Minua ei. Iltaisin vaivaa usein ”lähtemisen vaikeus”, mutta kun lenkkeilyn on hoitanut jo työpäivän aikana, jää aikaa muuhunkin – vaikka sitten siihen löhöilyyn. Miksei myös joitain kokouksia voisikin sopia ulos, vaikka vain pihan puolelle terassikahvit siinä samalla nauttien? Puhumattakaan kävelystä metsään ja makkaranpaistosta? Miltä tämä sinusta kuulostaisi?

Titity-hankkeessa varattavissa helmi-maaliskuulle toiminnallisia päiviä luonto- ja maatilaympäristöissä ryhmille!



Myös luonnonvara-alalle suuntaava työvoimakoulutus tarjolla työnhakijoille huhtikuussa! Koulutukseen haku ja valinta

• osoitteessa www.te-palvelut.fi 

• hakijat valitaan haastatteluun hakemusten perusteella, joten täytä hakemus huolellisesti. Selvitä

hakemuksen Omat perustelut-kohdassa erityisesti, miksi olet kiinnostunut tästä koulutuksesta ja

mitä suunnitelmia Sinulla on koulutuksen jälkeen.


Mukavaa talven jatkoa ja aurinkoisia kevätpäiviä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työllisyysohjaajan uudenlainen työtapa hevostallilla

Terveysmetsä-toiminta kohentaa mielenterveyttä, osoittaa tuore suomalaistutkimus

Yksinkertaiset ideat yleensä toimivat - yhteistyö luo vaikuttavuutta ja iloa työhön