Puutarha-avusteista toimintaa sosionomiopiskelijoiden tulevalle työsaralle
Blogin kirjoittaja Anu Räty on Terveysmetsämallit -hankkeen tutkija, biologi, terveysmetsäopas, erä- ja luonto-opas
Vesisateen raikastamana syyskuun alun lauantaina joukko
sosionomiopiskelijoita kokoontui opintojen ääreen Kajaanin ammattikorkeakoululle:
oli yksi sosionomiopintojen lähipäivistä ja aiheena oli Green Care
-toimintatapa ja siitä erityisesti puutarhatoiminta. Päivän aluksi kävimme läpi
teoriaa asiasta vilkkaasti keskustellen ja kalvosulkeisia apuna käyttäen.
Puutarhatoiminnan tavoitteena on
ylläpitää ihmisen sosiaalisia, kognitiivisia, fysiologisia tai psyykkisiä kykyjä.
Lisäksi se vahvistaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia. Puutarhatoiminta sopii kaikenlaiseen
asiakastyöhön: esimerkiksi lapsi-, vanhus-, vanki- ja mielenterveystyöhön sekä vammautuneille,
aivohalvauspotilaille, kehitysvammaisille.
Puutarhaa ja muita viherympäristöjä voidaan käyttää
hoitotyön tukena kahdella tavalla: aktiivisesti toimimalla tai vain
oleilemalla. Pelkkä oleilu puutarhaympäristöissä vähentää stressikokemuksia,
palauttaa kognitiivisia kykyjä ja tuottaa positiivisia tunteita. Esimerkiksi
hoitopaikkojen pihat tarjoavat mahdollisuuksia sosiaaliseen
kanssakäymiseen ja motoristen taitojen vahvistamiseen. Aktiivinen
puutarhanhoito vahvistaa omia voimavaroja, ja voi olla osa
virkistystoimintaa tai kuntoutusta. Myös mielenterveyden vahvistajana
puutarhatoiminta on hyvä vaihtoehto, erityisesti masentuneiden kohdalla on
saatu lupaavia tuloksia.
Myös asiakastapaamisen voi tehdä ulkona puutarhassa tai
muussa viherympäristössä kävellen tai istahtaen. Monesti ihmiset ovat ulkona
avoimempia ja vastaanottavaisempia kuin sisätiloissa. Jos ulos lähteminen ei
ole mahdollista, voidaan luontoa ja puutarhaa tuoda myös sisälle esimerkiksi erilaisin
kasviasetelmin ja aistilaatikoiden avulla.
Puutarhatoiminta vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Siihen on
helppo kytkeä keväiset kylvöt ja taimikasvatukset, linnunpönttöjen nikkarointi,
nopean kasvun ihmettely. Kesäiset kukka-asetelmien teot, lintujen
pesintäpuuhien seuraaminen, auringon lämmön aistiminen. Syksyllä sadonkorjuu, puutarhan
talvilevolle laitto. Talvella rauhoittuminen, lepo, lumityöt, lintujen
ruokinta.
Teoriaosuuden jälkeen jakaannuimme pieniin ryhmiin ja aloitimme
aistilaatikoiden kokoamiseen. Aistilaatikko on erilaisilla
luonnonmateriaaleilla täytetty laatikko, jonka sisältöä voi tutkia aistejaan
käyttäen. Aistilaatikko puhuttelee yleensä näkö-, tunto-, kuulo- ja hajuaistia.
Siihen voidaan liittää myös makuaisti syötävien kasvien ja marjojen avulla.
Jokamiehen oikeuksien rajoitusten ja opetukseen käytettävän ajan
rajallisuuden takia laatikoihin käytettiin valmiiksi kerättyjä luonnon- ja
puutarhanmateriaaleja. Luonnosta voi poimia jokamiehenoikeudella marjoja,
sieniä ja kukkia. Sen sijaan varpujen, sammalen, jäkälän ja elävien puiden
oksien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Monelle tulee
yllätyksenä, että kiviä ei saa kerätä muutoin kuin maanomistajan luvalla. Ympäristö.fi
sivuilla kerrotaan, että kuitenkin pieniä määriä kiviä voi ottaa luonnosta, jos
siitä ei ole vähäistä suurempaa haittaa. Myrkyllisiä kasveja ja mitään mahdollisesti
vaarallista ei oteta mukaan.
Kukin ryhmä sai valita aistilaatikolleen kohderyhmän. Laatikkoja
valmistettiin lapsille, ikäihmisille, näkövammaisille ja vammaisille. Opiskelijat
valitsivat materiaalit laatikkoon omaa kohderyhmäänsä ajatellen.
Laatikoihin kätkettiin kaikille aisteille monenlaisia virikkeitä.
Minttua tuoksuksi, pihkan tuoksuisia kuusen ja männyn oksia. Tuntoaistille rosoisia
käpyjä, syksyisiä siemenkotia, sileitä kiviä, erilaisia keppejä ja kaarnan
palasia. Näköaistille eri värejä ruskan lehdillä ja samalla rapinaa
kuuloaistille. Makuaistille herukan
marjaterttuja tai marjaisia puolukan varpuja. Erilaisten yrttien oksia
tuoksuksi ja maisteltavaksi. Yhden ryhmän laatikon rakentelu lapselle sai lisäinnostusta
materiaalien joukosta löytyneestä eläväisestä hämähäkistä. Laatikkoon muodostuikin
Hessu-hämähäkin oma pihapiiri asuin luolineen.
Kommentit
Lähetä kommentti