LuontoSoTE - luontoa soteen ja TE-palveluihin

  Poikkeukselliset ajat ovat saaneet meidät yhä useammin lähtemään luontoon. Näin tälläkin ”pilvellä” on ollut kultareunuksensa, kun se on saanut meidät kokemaan ja muistamaan, miten luonto meihin vaikuttaa . Tasa-arvoistava luontoliikunta Tutkimus kertoo, että luontoaltistuksella on selvä yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Vaikutus on havaittavissa, kun lähiviheralueilla vietetään yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun muilla luontokohteilla käydään 2–3 kertaa kuukaudessa. Miellyttävissä luontokohteissa, kuten ranta-alueilla, tapahtuvan liikunnan on todettu lisäävän säännöllisiä sosiaalisia kontakteja ja edistävän siten sosiaalista hyvinvointia. Kansanterveyden tutkimuksissa on havaittu, että asuinalueen läheinen, ulkoiluun houkutteleva luontoympäristö, parantaa alueen väestön fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä. Eniten terveyshyötyjä kohdistui heikossa sosioekonomisessa asemassa oleviin. Näin ollen luontopaikkojen saavutettavuus kaventaa väestöryhmien välisiä terveys- ja hyvinvointi...

Jokainenhan voi mennä metsään. Kaikkihan poimivat marjoja ja sienestävät.  Vai ei sittenkään?  Luonnossa oleskelun ja liikkumisen terveyshyödyt on viime vuosina, ja viimeistään koronapandemian myötä, tunnistettu ja tunnustettu.  Luontosuhteen merkitys on myös tutkimuksessa tunnistettu terveyttä ja hyvinvointia tukevana voimavarana.  Luontosuhde ilmentää ihmisen tapaa suhtautua ympäristöön. Suhde on maailmankuvallinen, eettinen ja käytännöllinen. Luontosuhteen rakentumiseen vaikuttaa etenkin lapsuuden luontokokemukset, muilta saatu esimerkki ja opastus, harrastukset, tieto sekä myönteiset ja elämykselliset kokemukset luonnossa. Syvää luontosuhdetta leimaa luonnon arvostaminen ja oivallus itsestä luonnon osana.  Luontosuhde muodostuu jo lapsuudessa, ikävuodet 3-6 ovat kaikkein merkittävimmät. Myös myöhempi kehitys ikävuosina 7-12 hyötyy luonnon tarjoamasta mielikuvituksen aarreaitasta. Myös motoriseen kehitykseen luonto vaikuttaa: kiipeily, liikkuminen erilaisilla...